Vuokratyön uusi aalto saapui Saksaan vuonna 1962, mutta se ei kuitenkaan ollut saksalainen yritys, vaan sveitsiläinen ADIA Interim -niminen yritys, joka tarjosi vuokratyötä kansainvälisesti ja halusi nyt toimia myös Saksassa.
Ei kestänyt kauan, ennen kuin ensimmäiset vaikeudet ilmaantuivat tilapäistyön kanssa. Liittovaltion työvoimatoimistolla oli monopoli työnvälityksessä. Nyt se näki ADIA Interimin uhkaavan tätä monopolia ja nosti rikosilmoituksen tuomioistuimessa.
Tapaus eteni aina Karlsruhessa sijaitsevaan liittovaltion perustuslakituomioistuimeen asti. Siellä vuonna 1967 asetettiin koko Saksan vuokratyön tulevaisuutta koskevat suuntaviivat tämän kehityksen perusteella. Tämä tapahtui tuomiolla, jonka mukaan vuokratyövoiman tarjonta on lähtökohtaisesti sopusoinnussa ammatin vapaata valintaa koskevan oikeuden kanssa.
Myös hallitus puuttui uuteen ongelmaan ja antoi lain kaupallisen vuokratyön sääntelystä (AÜG). Sen tarkoituksena oli ensisijaisesti taata vuokratyöntekijöiden sosiaalinen vähimmäisturva ja säätää velvollisuudesta hankkia lupa vuokratyöpalvelujen tarjoamiseen.
Vuokratyötä koskevat lisäsäännökset
Vuosien mittaan annettiin lisää asetuksia vastauksena markkinoiden yksittäiseen kehitykseen. Esimerkiksi vuonna 1982 Määräaikainen työ rakennusalalla kielletty. Tämä oli seurausta lukuisista alalla sovellettavien lakien rikkomisista. Vuokratyövoiman käyttöaikaa pidennettiin myös kaikilla muilla aloilla vuonna 1985. Kun ennen tätä ajankohtaa sovellettiin enintään kolmen kuukauden määräaikaa, uudessa asetuksessa säädettiin enintään kuudesta kuukaudesta. Tämän tarkoituksena oli tehdä vuokratyöstä houkuttelevampaa kaikille osapuolille eli välittäjille, vuokraajille ja vuokratyöntekijöille itselleen.
Mutta jopa 6 kuukautta rajoitti vuokratyöntekijöiden tarjontaa liikaa. Tästä syystä sallittua enimmäiskestoa pidennettiin 9 kuukauteen vuonna 1994. Samana vuonna lopetettiin myös liittovaltion työvoimatoimiston monopoli työnvälityksen alalla. Tämä merkitsi sitä, että myös kaupalliset työnvälitystoimistot olivat nyt sallittuja.
On kuitenkin mielenkiintoista havaita, miten vuokratyön enimmäiskesto on yhä enemmän noussut vuokratyön keskiöön. AÜG:n uudistuksessa vasta vuonna 1997 enimmäiskesto nostettiin 12 kuukauteen. Joka kuitenkin luulee, että tämä on viimeinen kerta, kun tarkastelemme vuokratyön kestoa, on väärässä.
Tätä seurasi nykyaikaisia työmarkkinapalveluja koskeva lainsäädäntö. Sen yhteydessä määräaikaisten työsuhteiden enimmäiskestoa pidennettiin 24 kuukauteen. Lisäksi perustettiin Mittelstandsvereinigung Zeitarbeit e.V. (MZV).
"Hartz-ehdotukset"
Sitten tulivat niin sanotut Hartz-ehdotukset vuonna 2004. Niillä poistettiin määräaikaisten työsuhteiden enimmäiskesto. Myös synkronointikielto ja uudelleentyöllistämiskielto poistettiin. Vastapainoksi otettiin kuitenkin käyttöön keskeisten työehtojen tasaaminen, erityisesti palkkauksen osalta.
Yhdenvertaisen kohtelun periaatteessa on kuitenkin porsaanreikä. Tämä yhdenvertaisen kohtelun periaate voidaan korvata työehtosopimuksella. Tällaisia työehtosopimuksia osapuolten välillä on ollut vuokratyöalalla niin paljon, että tilanne on hieman sekava.
